Monet kasvattajat eivät voi tai halua pitää kaikkia kasvatuskissojaan omassa kodissaan, joten sijoituskoteja etsitään aika ajoin kasvatukseen jääville pennuille tai joskus vähän vanhemmillekin kissoille. Kissoille on myös mukavampaa elää pienemmässä laumassa, joten myös kissojen hyvinvoinnin kannalta sijoituskodeilla on tärkeä rooli. Mutta mitä ihmettä se sijoituskissa oikein tarkoittaa? Kannattaa lukea koko teksti ajatuksella läpi, jos sijoituskissa kiinnostaa tai et tiedä mitä se tarkoittaa.
Jokaisella kasvattajalla on oma näkemyksensä mitä juuri hänelle sijoituskissa tarkoittaa, mitä sopimukseen kuuluu ja mitä sijoituskodilta odotetaan / vaaditaan.
Suosittelen kuitenkin JOKAISESSA tapauksessa tekemään sopimuksen sijoituskissasta, jossa määritetään ainakin kuka maksaa ja mitäkin ja miten toimitaan missäkin tilanteessa. Tämä ihan kummankin osapuolen parhaaksi!
Tämä kirjoitus on siis vain minun näkemys / ajatus / ohjeistus sijoituskissasta. Tässä kirjoituksessa siis kasvattaja = minä, muiden kasvattajien puolesta EN voi puhua. Varmasti silti kysyttävää jää, joten kaikki kysymykset ovat erittäin tervetulleita! Jos jotain oleellista puuttuu, niin pyrin sen kysymyksien myötä tähän sivulle lisäämään.
Lyhyesti sijoituskissa tarkoittaa sitä, että kissa on kasvattajan omistuksessa niin kauan, kun sijoitussopimus on täyttynyt - sijoituskoti hoitaa kissaa kuin omaansa, ruokinta, hiekat, rokotukset, madotukset ym. kuuluvat sijoituskodille, aivan kuten kuuluu lemmikkikissan omistajallekin. Kasvattaja maksaa kaikki kissan kasvatuskäyttöön liittyvät kulut, esimerkiksi terveystutkimukset, astutusreissut, tapauskohtaisesti implantti / e-pillerit (näistä lisää alempana) ja niin edelleen. Ja tietysti naaraan saadessa pennut sijoituskodissa maksaa kasvattaja kaikki pentujen kulut ja myös emon tiineydestä / pentujen hoitamisesta aiheutuvat lisäkulut, esimerkiksi lisäruokinnat.
Sijoituskissa ei sovi ihmiselle, joka ei halua olla kasvattajan kanssa tekemisissä. Itse haluan tietää mitä sijoituskissoilleni (ja tietysti kaikille kasvateilleni) kuuluu ja pyrin ainakin joskus pääsemään visiitille ja kissaa tapaamaan. Sijoituskodin ja kasvattajan on tultava hyvin toimeen, sillä yhteydenpito erityisesti astutusten (urokset) ja pentujen (naaraat) aikaan on hyvinkin tiivistä. Erityisesti naaraan saadessa pennut sijoituskodissa (mikä on toivottavaa) pyrin olemaan paikalla synnytyksen aikaan ja auttamaan sijoituskotia mahdollisuuksien mukaan - eli käyn kyllä naarasta ja pentuja katsomassa useammankin kerran, myös pennunkatsojien kanssa. Itse olen monen sijoituskotini kanssa tutustunut paremminkin ja olemme ystäviä sijoitussopimuksen täytyttyäkin. Jos haluat tarkemmin kysellä millaista sijoituskotina toimiminen on, voin antaa sijoituskotieni yhteystietoja, he varmasti kertovat mielellään miten asiat kanssani sujuivat ja millaista sijoituskotina toimiminen on / oli :)
Sijoitussopimus tehdään jokaisesta sijoitettavasta kissasta kissan luovutushetkellä ja sopimuksessa määritellään tarkasti kuka maksaa ja mitäkin ja mitkä ovat kummankin osapuolen oikeudet ja velvollisuudet. Mikäli olet kiinnostunut sijoituskissasta, annan mielelläni lukea sijoitussopimuksiani jo ennakkoon - niistä saa hyvän käsityksen siitä, mitä asioita on otettava huomioon.
Paljonko sijoituskissa maksaa? Sijoituskoti maksaa yleensä kissasta lemmikkipentua edullisemman summan, jolloin hinnassa on huomioitu se, että sijoituskoti sitoutuu pitämään kissaa leikkaamattomana sovitun ajan, sijoituskissa tuo mukanaan vastuuta.
Esimerkiksi
sijoitusnaaras maksaa X summan ja naaraan saadessa ja hoitaessa pentunsa sijoituskodissa korvaa kasvattaja summasta Y osan takaisin sijoituskodille korvauksena pentujen hoidosta. Esimerkiksi naaras voi maksaa 400 euroa ja se sijoitetaan kahdesta pentueesta - jolloin ensimmäisen pentueen kohdalla pentujen syntyessä ja kasvaessa sijoituskodissa kasvattaja korvaa 200 euroa (ja tietysti kaikki pentujen kulut + emon lisäkulut) ja toisen pentueen kohdalla toiset 200e (+ kulut).
Mikään tienaamiskeino tämä ei kuitenkaan ole, vaikka käytännössä kahden pentueen jälkeen naaras olisi rahallisesti sijoituskodille "ilmainen" (kun koko summa olisi korvattu pentueiden hoidosta korvauksena sijoituskodille), on pentujen hoidossa iso työ eikä se ole mikään vasemmalla kädellä vähän sinne päin hoidettava tehtävä - pennut ovat kasvattajan omistuksessa ja ne tulee hoitaa huolella. Pentujen hoitaminen ei ole mitään ruusuilla tanssimista, vaikka kaikki menisikin hyvin eikä pennut esimerkiksi sairastuisi tai satuttaisi itseään, ne syövät paljon ja sotkevat paljon.. ne menevät joka paikkaan ja opettelevat kissamaisia taitoja enemmän tai vähemmän taitavasti.
Sijoitusuros maksaa X summan, joka on edullisempi kuin lemmikkipentu. Sijoituskoti saa siis kissan edullisemmin, mutta sitoutuu pitämään kissan leikkaamattomana sovitusti, jonka vuoksi hinta on edullisempi.
Sijoitusaika määritetään aina jokaisessa sopimuksessa erikseen. Usein sijoitusuroksilla se on lyhyempi kuin naarailla, mutta vähintään 1,5 vuotta - yleensä kissasta ja sopimuksesta riippuen 2-4 vuotta. Pyrin käyttämään kasvatukseen kissaa aikaisintaan 1-vuotiaana, naarasta mieluiten myöhemmin. Kissa sydänultrataan ja siitostestataan (näistä alempana) aikaisintaan 1-vuoden iässä ja sen jälkeen voidaan miettiä kasvatuskäyttöä, mikäli ajankohta on muuten sopiva kaikin puolin.
Yleensä sijoitan naaraan kahdesta pentueesta ja urokset kolmesta, mutta tämä vaihtelee ihan kissakohtaisesti, joten vaihteluakin esiintyy. Sijoitusaika saattaa siis päättyä huomattavastikin aikaisemmin kuin mitä sopimuksessa lukee, mikäli esimerkiksi urosta ei käytetäkään kasvatukseen tai se astuukin sovitut naaraat hyvissä ajoin eikä ole tarvetta pitää sitä enää leikkaamattomana tai jos naaraalla ei tehdäkään pentuja ollenkaan tai tehdään esimerkiksi vain yksi pentue.
Terveystestit maksaa kasvattaja, koska ne on kasvatuskäyttöön liittyviä kuluja. Sydänultraan kaikki kasvatuskissani ja pyrin tekemään sen aikaisintaan 1-vuotiaana. Lisäksi kissasta otetaan yleensä samalla reissulla verikokeella FIV- ja FeLV-testit (kissojen immuunikato- ja leukemiavirukset) ja verinäyte Hannes Logen kissangeenit -geenipankkiin (http://www.kissangeenit.fi/). Veriryhmämäärityksen teetätän poskisolunäytteestä. Lisäksi kissalta saatetaan ottaa muita testejä, mutta niitä halutessaan kasvattaja luonnollisesti maksaa ne itse.
Implantti / e-pillerit ovat hyvä keino helpottamaan sijoituskodin arkea ja tuomaan mielenrauhan myös kissalle.
Implantin vaikutusaika on kissakohtaista ja saattaa olla esimerkiksi puolesta vuodesta jopa kahteen vuoteen, implanttia käytetään sekä uroksilla, että naarailla. Uroskissat saattavat alkaa merkkailla leikkaamattomina ja mikäli sijoituskissa aloittaa sen kovin nuorena tai alkaa harrastamaan sitä turhan ahkeraan ja mahdollisiin astutuksiin olisi vielä pitkä aika (tai ei olisi vielä naarasta edes tiedossa, jolle ko. urosta oltaisiin käyttämässä), on implantti eli kemiallinen kastraatio hyvä vaihtoehto. Se yleensä hillitsee uroksen merkkailua ja muutakin "kollikäyttäytymistä" (tästä lisää alempana) ja naarailla pitää kiimat poissa tietyn aikaa. Implantin vaikutusaikaa ei kuitenkaan voi ennustaa, joten jos astumiseen / astuttamiseen on vain vähän aikaa, mielelläni koitan keksiä jotain muuta - ottaa vaikka uroksen "kolleilemaan" luokseni mikäli sen puuhat sijoituskotia häiritsevät tai miettiä muita ratkaisuja - ei kuitenkaan kastraatiota, mikäli urosta on tarkoitus kasvatukseen käyttää. Implantti on melko kallista laittaa, joten sitä ei ihan hetken mielijohteesta kannata laitattaa.
E-pillereitä käytetään naarailla ja vaikutus on lyhytkestoisempaa enkä mielelläni pidä naarasta pillereillä pitkää aikaa, koska siinä on kohtutulehduksen riski (kuten myös jatkuvissa kiimoissa). Pillereitä annetaan yleensä kerran viikossa tai hieman useammin, mikäli näyttää ettei tehoa ole tarpeeksi. Kun pillerit lopetetaan, on kissakohtaista kuinka pian se alkaa uudelleen kiimat.
Sterilointi / kastrointi tehdään vasta, kun sijoitussopimus on täyttynyt tai kasvattaja antaa siihen luvan. Kissaa ei saa sijoituskodin toimesta viedä omin päin leikattavaksi, sillä kissan on nimenomaan tarkoitus jatkaa sukuaan ja on aina tärkeä osa kasvatustyötäni. Kun sopimus on täyttynyt tai kasvattaja on antanut luvan leikkauttaa kissan, maksaa sijoituskoti leikkauskulut - niinhän ne tulisi myös maksettavaksi lemmikkikissan kohdalla. Sopimuksen täytyttyä / kun kissa on leikattu siirretään kissa sijoituskodin omistukseen.
Näyttelyt eivät ole sijoituskissan kanssa pakollisia, mutta totta kai sijoituskoti saa kissaa näyttelyyn viedä omalla kustannuksellaan niin halutessaan. Myös kasvattaja voi näyttelyttää kissaa halutessaan omalla kustannuksellaan. Lisätty 17.1.: Sijoituskodilla ei ole näyttelyvelvollisuutta eikä siis mitään minimimäärää, monessako näyttelyssä pitäisi käydä.
Leikkaamattoman kissan käyttäytyminen eroaa leikatun kissan käytöksestä, sillä hormonitoiminta säätelee käytöstä luonnollisesti. Käytös on hyvin kissakohtaista, joten jokainen yksilö käyttäytyy eri tavoin.
Leikkaamattomat naaraat aloittavat kiimat kissakohtaisesti noin 5-12 kuukauden iässä. Myös kiimankierto on yksilöllistä ja jotkut naaraat saattavat kiimata viikon välein ja toiset taas muutaman kerran vuodessa. Kiimassa ollessaan naaras maukuu (usein äänekkäästikin) ja kieriskelee lattioilla, toiset tekee tätä hillitymmin, toiset taas huutelee yökaudet. Jotkut naaraat saattavat pissailla ollessaan kiimassa, mutta omilla naaraillani *kopkop* tällaista ei ole ilmennyt, eikä toivottavasti kukaan sellaista keksikään. Myös mustapäiden ilmestyminen häntään on tyypillistä, mutta niitä katsotaan tapauskohtaisesti mitä tehdään.
Leikkaamattomat urokset saattavat huudella kosiohuutoja (kuvitelluille morsiamilleen, myös öisin), pissailla merkkailumielessä muuallekin kun hiekkalaatikkoon ja jotkut urokset eivät malta syödä juurikaan, kun haaveilevat kissaneideistä. Uroksille voi tulla myös ns. rasvahäntä, jolloin hännän tyvestä lähtee karvat, ihoon tulee usein mustapäitä ja jopa finnejä ja joillain uroksilla hännän ihon alle alkaa kertyä tulehduseritettä. Tähän auttaa usein antibioottikuuri ja hyvä paikallishoito tai lievemmissä tapauksissa katsotaan tapauskohtaisesti mitä tehdään. Kauhutarinoita aina joskus kuulee, missä kolli kusee pitkin seiniä ja huutaa 24/7, mutta onneksi sellaisia kolleja on hyvin harvassa, enkä missään nimessä halua sijoituskodin joutuvan sellaista kärsimään. Ei sellainen elämä ole kissallekaan kivaa, joten aina mennäänkin tapauskohtaisesti ja koitetaan saada aikaan tilanne, joka miellyttää kaikkia osapuolia - myös kissaa. Mielummin laitan uroksen implantille, ellei astutuksen kanssa ole tiukkaa aikataulua ja annan uroksen kasvaa ja kehittyä rauhassa.
Kevät on herkintä aikaa merkkailulle / huutelulle jne. Jotkut kollit saattavat merkata esimerkiksi astumisen jälkeen tai näyttelyn jälkeen, mutta kaikki on kissakohtaista, aina. Jotakin osviittaa kissan "merkkailuherkkyydestä" voi saada kissan sukulinjoista, jos suvussa on kovin paljon merkkailevia kolleja, voi olla yksilöllä taipumusta alkaa myös merkkailla ja jos taas suvussa ei paloletkuttelijoita pahemmin löydy, voi yksilö pysyä siistinä - mutta nämä ovat kissakohtaisia asioita ja aina löytyy poikkeuksen poikkeuksia.
Missään nimessä en kuitenkaan halua kenenkään elämää hankaloittaa, mutta tietysti sijoituskissaa ottaessa pitää olla tietoinen siitä, millaista elämä leikkaamattoman kissan kanssa voi olla. Sijoituskissaa ei todellakaan kannata ottaa vain siksi, että se on halvempi kuin lemmikki, mutta sijoituskissa kannattaa ehdottomasti ottaa, jos kissajalostus kiinnostaa - edes sivustakatsojana ja haluaa oppia lisää rotukissoista. Missään nimessä kaikki kasvattajat eivät ole olleet aiemmin sijoituskoteja eikä kaikista sijoituskodeista tule myöhemmin kissakasvattajia, mutta sijoituskissa on todella hyvä keino nähdä sitäkin maailmaa ja tutustua kissoihin astetta enemmän.
Lue myös
Kissaliiton sijoituskissaopas.
Tuleeko jotain muuta mieleen? Kysy ihmeessä lisää ja voin päivittää tiedon myös tänne :)
derekaz.crx@gmail.com
